Kiitos, että olit siinä

Joskus ihmettelemme sitä, miten joku ihminen vaikuttaa elämäämme, valintoihimme ja ratkaisuihimme. Joskus joku antaa meille juuri sitä tukea tai turvaa, jota kaipaamme, vaikkemme sitä ääneen osaisikaan sanoa tai pyytää. Pitääkö paikkaansa se, että ihmiset tulevat elämäämme aina jonkin syyn takia? Onko aina ja kaikella mitä tapahtuu jokin tarkoitus ja merkitys?

Ihmisiä tulee ja menee elämämme varrella. Jotkut kulkevat kanssamme vuosikausia, toiset vain pienen hetken. Kun alamme tarkkaan miettimään, monilla heistä on ollut merkittävä rooli ja merkitys. He ovat voineet auttaa tai opettaa meitä tai me heitä. Otamme kaikista tapaamistamme ihmisistä pienen palan mukaamme ja lopulta olemme näiden ihmisten summa. Heijastamme ympärillemme sitä, mitä itse olemme kokeneet.

Jotkut ihmiset ilmestyvät vierellemme ja saattavat kulkea kanssamme lopun elämäämme. Vastaan tuleviin uusiin ihmisiin tulisi siis kiinnittää huomiota. Eikä pidä myöskään unohtaa sitä mikä meidän tehtävämme toisten elämässä on. Se mitä he sanovat tai mitä he sanomisillaan meille opettavat voi olla suuri merkitys. Nämä ihmiset täyttävät usein jonkun tarpeen elämässämme. Kenties he kaikki ovat Jumalan lähettämiä enkeleitä?

Kaikkien ihmisten tarkoitus ei ole pysyä elämässämme kauaa. Joidenkin tehtävänä on vain piipahtaa. Joskus joku kuolee, joskus joku jättää sinut, joskus sinun luottamuksesi petetään. Joskus on vain aika jatkaa eteenpäin ja jättää äsken vieressä seisonut ihminen taakse. Kaikkiin tapaamiimme ihmisiin emme voi kiintyä, siksi on osattava myös päästää irti.

On tärkeä muistaa, että rukouksesi tai pyyntösi on kuultu, vaikkei ratkaisua näkyisikään edessäsi heti. Jokainen päivä me kasvamme ja opimme sekä annamme osan itsestämme toisille. Meidän tehtävämme on oppia läksymme, pyytää anteeksi ja rakastaa. Katso taaksesi ja kiitä, katso eteesi ja luota, katso ylös ja usko, katso ympärillesi ja rakasta.

Julkaistu Kirkkolaiva-lehdessä 26.4.2017